Kuulumisia.
Hei vaan! Mites teidän joulu meni? saitteko miellyttäviä lahjoja? Minä sain, mm. rintaneulakellon, joka sopii hyvin hoitajan takkiin, kirjoja,pörrösukkia, luonnonääniherätyskellon yms. :) Syy miks on ollu taas taukoa, johtuu siitä, että isoäitini kuoli tapaninpäivänä.. Tieto tuli niin yllättävänä, lähes terveestä isoäidistä. Torstaina veimme hänet kauniissa arkussa kotipaikkakunnalle, hautajaiset ovat ensiviikolla. Pääsee isoisäni viereen <3. Sehän on selvää, että aika on raskas, minusta vasta hautajaisten jälkeen voi tehdä surutyön vaikeimman osan. Silloin viimeistään pitää luopua rakkaastaan. Vaikea kuvitella että mummo on nyt poissa.. Viimeksi kun näin mummon, hän sanoi rakastavansa minua, ja toivoo että tulen taas pian käymään. Joulun hän vietti sairaalassa, jonne lopulta kuoli,tavalla joka oli mielestäni hyvin epäinhimillinen, en syytä kuitenkaan sairaalaa tästä. Jouluaattona äitini kävi katsomassa mummoa ja mummo oli sanonut äidille että lähde vain sinä perheesi luo näin aattona, kyllä minä pärjään. Mummu oli vahva ja lämminhenkinen persoona. Hyvällä mielellä jäin häntä muistelemaan, mutta ikävä on kova, jatkuvasti tulee mieleen muistoja kun hän pienenä meitä sylissä piti, luki rukoukset ja neuloi villasukat. Elämä kuitenkin jatkuu, ja muistoissa mummu elää meidän kanssa aina <3
Nyt odotetaan uuttavuotta, minä oon lähössä iltavuoroon, ja huomenna aamuvuoroon, mutta enpä sen kummemmin välitä koko uudesta vuodesta, kiva että kotiin tullessani on mies laittanut kynttilät, että minun olisi mukava tulla kotiin, näin sanoo hän :) Hyvää kohta vaihtuvaa uuttavuotta kaikille, nauttikaa uuden vuoden tuomista asioista!
Antakaa nukkua kipua tunteneen,
antakaa nukkua rauhan rannalle saapuneen,
antakaa tuulien laulaa lauluja uurastajasta,
antakaa aaltojen kertoa menneestä rakkahasta. ♥
Terveisin: Lumihiutale
Voi ei aloin melkein itkemään kun luin tän! Sulla on varmasti todella raskasta, hurjasti voimia sinne! Tällasessa tilanteessa on niin vaikea sanoa mitään, itse inhosin kaikkia otan osaa-kommentteja joten en niitä viitsisi viljellä kun en tiedä kokevatko muut sen samalla tavalla kuin minä koin äitini kuoltua. Haluan kuitenkin kertoa että olen tukenasi täällä kaukana ja mulle voit aina jutella,tiedän miltä tuntuu menettää perheenjäsen. Koita jaksella ja ota ihan rauhallisesti ja muista surra, suru pitää surra pois, surutyö ottaa oman aikansa. Hurjasti voimia sinne!
VastaaPoistaOi, lämmin osannotto suruusi.
VastaaPoistaHuolimatta surun, nousee aina kiitollisuus,
siitä että on saanut osakseen isoäitinsä rakkautta ja huolenpitoa. Ja sehän se lohduttavaa onkin, että se on ikuista eikä katoa koskaan.
Hyvää Uutta Vuotta!
minka: Kiitos että olet siellä <3 On tämä kurjaa aikaa... Mutta päivä kerrallaan.. Olisinpa tarpeeks äitin tukena.. Oonkin itkeny aika paljon,ja nimenomaan yksinollessa.sillon saan rauhassa itkeä.automatkalla töihin mietin aina paljon kaikenlaista. Väkisinki herää mieleen kaikenlaisia asioita, jotka jäi sanomatta, olisinko voinu olla parempi lapsenlapsi tai semmosta.. Mutta oon ajatellut että me oltiin läheisiä mummun kans ja mummu tiesi että rakastan sitä. Sillon tällön näinä päivinä polttelen valkoista kruunukynttilää mummon muistolle, ja ajattelen niitä hyviä muistoja. Hautajaisista kun selviäis, niin olo varmaan helpottuu enemmän. KIITOS VIELÄ <3 mua ei haittaa semmonen otan osaa viljely, joten ei haittaa kyllä vaikka niin sanoisitki, mutta totta on, että toisen suruun on vaikea puuttua/löytää ne oikeat sanat. Riittää että oot sielä <3 Rita, kiitos paljon. Juurikin näin se pitäs ajatella.ja mummu on aina mun mummu, vaikka onkin pilvenreunalla <3
VastaaPoista